Viikonloppuvireessä

Viikonlopun aloitus kampuksella oli tällä viikolla tavallistakin hauskempi, kun torstai-iltana yliopiston kirjastossa tilan valtasi terapiakoirat "Long night against procrastination" -tapahtuman merkeissä. Terapiakoirat saattaa kuulostaa vähän liioitellulta, vaikka ajattelinkin että siitä tulee hauskaa ajanvietettä. Mutta oikeasti, sana terapia pitää todella paikkaansa, sillä me siliteltiin ja leikittiin koirien kanssa jopa useita tunteja ja kaikki oli superhyvällä tuulella tän erikoisen terapiatuokion jälkeen. Tällä terapiahetkellä oli varmasti stressiä vapauttavia vaikutuksia jokaikiseen! 

Kyseisen tapahtuman aikana oli koirien lisäksi paljon muutakin ohjelmaa sekä tarjottavaa, sekä sekaannusta aiheuttanut "ilmainen tulostaminen." Onnistuin eksymään tulostuspisteelle just pahimpaan kaaosaikaan, kun monet opiskelijat koetti tulostaa kymmenien tai satojen sivujen mittaisia tiedostojaan kerrankin kun oli mahdollisuus tehdä se ilmaiseksi. Määkin toki innostuin ilmaisesta tulostuksesta ja siks jaksoinkin odottaa tunnin kun ylikuumentunutta tulostinta yritettiin korjata siinä kuitenkaan onnistumatta. Tää oli taas opettavainen esimerkki kuinka kaikki pienetkin yksityiskohdat yliopistomaailmassa eroaa Suomesta. Opiskelusta joutuu maksaan ihan järkyttäviä summia, sitten joka lukukausi kuluu satoja tai tuhansia dollareita kirjoihin jotka pakotetaan ostamaan ja joita ei löydy kirjastosta, ja kaiken tän päälle vielä tulostaminen yms kaikki muu mitä voi keksiä, maksaa! (First world problems, tiedän...) 

Koiraterapia ei valitettavasti auttanut mua välttymään flunssalta joka kiertää nähtävästi tän meidän asuntolan jokaikisen kerroksen ja kaikki asukkaat. Pari viimeistä viikkoa tunneilla on ollut opiskelijakato kun niin monet on sairastanut, ja päivittäin on kuullut useamman henkilön valittavan flunssasta. Toivoin viimeiseen saakka, etten tulis kipeeks täällä koska en todellakaan ehtis sairastaa aikataulujen suhteen, enkä halua lähteä sairaana reissun päälle loppuviikosta, enkä halua tulla hulluksi vain syystä että joudun makaamaan omassa pienessä huoneessani kuumeessa. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kipeenä kuten kaikki naapuritkin on ollut viime aikoina. :( 

Yhtä paljon terapiavaikutuksia kuin koirilla, niin on myös mun lempparikahvilla, aiiijjettä!

Juhla-aamiainen Daphnen 20-v synttäripäivän kunniaks!

Aamiaispannereita

 Perjantaina vietettiin Daphnen synttäreitä sekä aamiaisen että illan partyjen merkeissä, mikä olikin taas tervetullutta vaihtelua viikon kouluhommien jälkeen. Kuvassa mun ja Stellan lisäksi muita meidän rakkaita Baker House-ystäviä. Pojat etualalla on Kanadasta ja synttärisankari Daphne Hollannista, sitten loput Australiasta, Etelä-Koreasta, Sveitsistä, Egyptistä ja Ranskasta.

Eräänä päivänä oli tosiaan pahamaineinen laskiaissunnuntai, mikä sai mut pääsemään selville siitä että leipominen tai mikään muukaan uuniin ja jauhoihin liittyvä toiminta ei oo mun erikoisalaa. Arvostan myös yhä enemmän heitä jotka leipoo säännöllisesti, ja kokee sen sekä miellyttäväksi että menestyksekkääksi puuhaksi. Ajattelin ilahduttaa kanssa-asukkeja perinteisillä suomalaisilla laskiaispullilla iloisen laskiaissunnuntain kunniaksi, mutta prosessin karille ajautuminen oli havaittavissa jo siitä hetkestä lähtien kun mää ja Stella vietettiin ikuisuus ruokakaupassa toivottomana aineksia metsästäen. 

Loppuen lopuks poimittiin supermarketin valikoimasta nämä pulla-ainekset!

Valmiit pullat puolikkaina. "Ota kaksi hattua, laita väliin hilloa ja kermavaahtoa, laita sitten yhteen kuten hamppariksi."

Koko seitsemän (7) tunnin leivontatuokion aikana ilmeni useita alkuunpääsemisongelmia, kun ei tietenkään löytynyt sopivia tarvikkeita leipomista varten, enkä uunin edessä tunnin verran seisoskellessani osannut lukea asteita. Ei ihme jos Fahrenheit-asteet näyttävä uuni ei lämpene kun käännän toivomani Celsius-asteet päälle.
Lopulta (kuulemma kananmunasta johtuen!??) pullien paistuessa vain parisen minuuttia, koko huone oli savussa ja jouduin aloittaan kaiken alusta. Tähän väliin toinen tunti odotellessa savun laantumista. ONNEKSI ei aiheutunut palohälytystä kaikkien niiden edellisten jatkoksi, se tästä vaan olis puuttunut. Edes tän savuepisodin jälkeen en päässyt kärryille paistoprosessin asianmukaisesta toteuttamisesta, joten jokaikinen pulla paloi puoleen väliin saakka pikimustaksi. Kuten kuvasta näkyy, leikkasin lopulta toisen puolen pois kaikista pullista ja laskiaispullat tarjoiltiin lopulta hampparipullina mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Stella, Markus ja meidän lempparivalokuvaaja Ty!:)

Matkalla luennolle (tai suurella todennäköisyydellä Tim Hortonsiin)

Tää viikonloppu on kulunut mun osalta tosi rauhallisesti, kun jouduin nyt tän flunssan kouriin. Ulkona on ihan älyttömän masentava keli, harmaata ja vettä sataa edelleen ihan taukoamatta, siis se ei lakkaa luultavasti koskaan tällä menoa. Mikä on kuulemma tavallista täällä. Kuukaudessa voi hyvin olla 29 päivää loputonta sadetta, eikä se silti aiheuta hämmennystä. Onhan Suomessakin loskaista eikä kommentit säästä koskaan oo positiivisia, mutta siellä se ilma sentään VAIHTELEE. Päivässä saattaa sataa, olla satamatta, sataa ja taas hetkeksi olla satamatta. Mutta kun täällä sataa jatkuvasti... Ihmettelen kyllä miten jaksan analysoida ja "overthink" tätä säätä vieläkin kaikkien viikkojen jälkeen, vaikkei mun tarinat tai ajatukset koskaan muutu ja tiedostan ettei tää valittamalla ainakaan parane. 

Ehkä toi säätila ja sen surkeus korostuu täällä keskellä-ei-mitään, jossa ei oo mitään muuta aktiviteettia kuin tää pikku asuntolakommuuni sekä luennot koulussa. Asiaan tulee kuitenkin onneksi (vihdoin!!!) muutos, koska tulevalla viikolla me lähetään isolla porukalla VANCOUVERIIN! Me mennään Vancouver Canucksien peliin torstaina ja jäädään kaupunkiin siitä vielä kahdeksi yöksi. Siitä tulee hauskaa!! Toivon sydämeni pohjasta ettei bussit oo syystä tai toisesta peruttu taas vaihteeks. :D

Hyvää koulu- ja tyäviikkoa suamemmaalle!
Anna

Perustiistain tunnelmissa

Heippa Finlandiaan!

Aika on taas mennyt hirrrmu nopsaa ja maaliskuun eka viikko on jo ylitetty! Muistan kun tammi-helmikuun vaihteessa paikalliset huokaisi helpotuksesta, "helmikuussa alkaa kevät ja lumimyrskyt on nyt takana!" Muistan kuinka innoissaan ajattelin kerrankin saavan mahdollisuuden viettää pidempi kevätkausi, verrattuna Suomeen jolloin takatalvi toisensa perään yllättää monesti vielä huhtikuun loppuun saakka, jollei jopa vappuna. Täällä lumiset talvet on sitä paitsi niin harvinaisia, ettei paikalliset edes ole tottuneet lumeen tai sen aiheuttamiin hankaluuksiin arjessa. 

Kaikkialla muualla Kanadassa lumi on toki itsestäänselvä elementti talvessa eikä lumisateet rajoitu pariin päivään vaan talvi, lumineen ja pakkasasteineen, on todellinen vuodenaika muiden joukossa. Täällä British Columbian eteläisessä kolkassa tavanomainen talvikausi on kuitenkin vähän niin kuin suomalaisten lokakuu. Kuinka moni silti valitsisi puoli vuotta kestävän lokakuun? Tuskin kukaan. 

Niin, se helmikuusta alkava kevät? Ei oo tullut vielä näköpiiriin. Perinteinen small talk -keskustelu käydään yleensä siitä, kuinka epätavanomainen tämä talvi on, eikä helmi-maaliskuussa enää todellakaan pitäisi sataa lunta tai lämpöasteiden laskea miinuksen puolelle. Tässä sitä kuitenkin ollaan, jälleen kerran keskellä lumikaaosta. 

https://weather.gc.ca/warnings/report_e.html?bc40

Mun päivän viimeinen luento peruttiin vain vähän ennen tunnin alkua, koska lunta on luvattu 10-15 cm ja ihmiset on "vaarassa ajaa ojaan huolimatta siitä onko ajajalla talvirenkaat vai ei."

Lumimyrsky on toisaalta hauskaa vaihtelua loskasäähän ja _jatkuvaan_ sateeseen, sekä kehittää tietysti mielenkiintoisia keskusteluja ihmisten kanssa, jotka ei oo A) tottuneita lumeen B) ei tykkää lumesta, tai yleensä molemmat. Mutta ottaen huomioon kuinka korvessa, siis käytännössä ihan maalla, me asutaan, synnyttää lumimyrsky aina riskin siitä että me jäädään vielä tavanomaistakin enemmän jumiin tänne keskelle-ei-mitään.
UFV:n kampus on todella niin korvessa, että lähin lähikauppa on saavutettavissa vain ajoneuvolla ja viereiseltä tontilta löytyy lähes kaikki maatilan eläimet edustettuna. Se kertoo jotain siitä, että mikäli koulu suljetaan, kampuksen aktiviteetit perutaan sekä julkinen liikenne lakkaa, meidän elämä on todella yksinkertaista asuntolassa. :D Se on tullut jo aiemmin koettua edellisten lumimyrskyjen aikaan, joten tällä kertaa mieluummin valitsisin kiireisen kampuselämän kuin tapahtumaköyhän ajanjakson kimppakämpissä.

Minne tahansa ja keiden pariin tahansa maailmassa päädyt, Nutella ja mansikat on varma kombinaatio joka yhdistää kaikki ihmiset!

Me ollaan nyt pari kertaa kerätty aamiainen/brunssi kasaan, ihan ex tempore jolloin jokainen tuo jotain aamupalatarvikkeita huoneestaan ja lopulta saadaan kokoon parempi aamiainen kuin missään hotellissa voisi kuvitella saavansa! Täällä ei oo mitään kummempia kulttuurillisia kulinaristi-elämyksiä tullut vastaan, vaan yhteiset ateriat, kuten tää aamupala, on aika samanlainen kuin Suomessakin isolla porukalla järjestetyt brunssit. Yleisesti kaikki tykkää toasteista, appelsiinimehusta, kahvista, kananmunista ja Nutellasta tai peanut butterista.
Eräs tuote mitä en oo koskaan maistanut, tai edes tiedostanut sen olemassa oloa, on Hummus, jota löytyy joka ikisestä ruokakaupasta ja monessa eri maussa. Varmasti sitä löytyy muualtakin, mutta Suomessa se varmaan on kallista eikä niin tavanomainen osa valikoimaa, voisin arvella. Tiedän myös että peanut butteria saa kaikkialta maailmasta mutta mää en ollut sitä ikinä maistanut. Nykyään syön sitä joka päivä (tapa, josta todellakin aion päästä eroon kun täältä lähden...).

Keskellä kampusta!

Study Abroad Expo

Esitttelemässä ulkomaiden vaihtokohteita UFV:n opiskelijoille

Time Zone 3 sisältäen nyt myös ekaa kertaa UFV:n historiassa University of Vaasa, Finland!

Täällä University of the Fraser Valleyssa järjestettiin jonkin aikaa sitten Study Abroad -expo, jonka tarkoituksena oli esitellä UFV:n omia vaihtokohteita kanadalaisille (tai siis kenelle tahansa yliopiston tutkinto-opiskelijalle) eli opiskelumahdollisuuksia ulkomaiden yliopistoissa ympäri maailmaa. Paikallisilla on hyvät mahdollisuudet päästä maailmalle opiskelemaan, heillä on houkuttelevia kohteita niin mm. Aasiassa, Australiassa, Euroopassa tai Etelä-Amerikassa. Myös mää ja Stella oltiin edustamassa messuilla ja  kertomassa meidän kotiyliopistosta Vaasassa! Messut oli loistava mahdollisuus päästä jutustelemaan paikallisten kanssa, mutta myös kuulemaan muiden vaihtareiden kotiyliopistoista ympäri maailmaa. Yllättävän monet opiskelijat oli kiinnostuneita Suomesta (tai sitten, koska paikalliset on niin yliystävällisiä, he esittivät kiinnostuneita kun me jauhettiin innostuneina Suomesta ja Vaasasta...)! Muistan ainakin vastanneeni kysymyksiin opetustyylistä ja yliopistoelämästä Suomessa, sekä mahdollisuuksista matkustaa sekä maan sisällä että rajojen ulkopuolelle.

Tässä kuppila, joka on pelastanut meidän elämän jämähtämiseltä asuntolaan! Lähipubi Finnegan's pub on tarjonnut monia hauskoja kokoontumishetkiä meille, tässä todiste harvinaisesta hetkestä jolloin me kaikki kolme suomalaista päädytään istumaan iltaa Finnegansiin samaan aikaan!

Yläpuolella kuvia mun tavanomaiselta lenkkireitiltä. Kuvat päivältä jolloin kerrankin ei satanut joko lunta tai vettä. Viime viikot on satanut ihan_koko_ajan, joten muistan tän päivän joka tuntui niin ihmeelliseltä kun taivas oli kirkas ja näin oikeasti maisemia kauemmalta etäisyydeltä kuin muutama metri varpaista. 

Päädyin jopa lenkkeilemään vapaaehtoisesti triplasti pidemmän matkan kuin normaalisti lenkeilläni tallustan. Vaikka mun puheista saa todella negatiivisen kuvan vallitsevasta säästä täällä, on silti maisemat ja vuorien ympäröimä alue äärimmäisen kaunis. 

Harmi vaan, ettei niitä näe kovin usein lakkaamattoman sateen ja synkän sumun vuoksi. 

Valitus säästä loppuu tältä erää tähän, kiitos mielenkiinnosta!

Radio workshop, part 1

Taisin jo aiemmin jossain vaiheessa mainita, että osallistun täällä radio-ohjelmaan, tarkemmin sanottuna sellaiseen projektiin, jossa tarkoituksena on opastaa jokainen osallistuja oman pienen radiossa julkaistavan pätkän julkaisemiseen. Osallistujat siis tuottaa oman, henkilökohtaisen noin puolen tunnin mittaisen lähetyksen (tai whatever, sellainen pätkä jonka tuotat itse puhumalla ja se lopulta julkaistaan radiossa.) Kyseessä on jokaisen yksilöllinen tarina, joka voi sisältää käytännössä mitä tahansa, mutta siihen on sisällytettävä tietyt käsitteet tai teemat. 

Mun tarina tulee käsittelemään tarinaa maahanmuutosta. Tarinan persoona muuttaa kotimaastaan Kanadaan maahanmuuttajana. Oon vasta luonnosvaiheessa, eli vielä on epäselvää mistä maasta henkilö muuttaa ja mitä muuta tarinassa tapahtuu. Mun tulis löytää täältä meidän kotipaikasta joku haastateltava, joka on oikeasti jättänyt kotimaansa ja saapunut Kanadaan pysyvästi. Radioprojetki on superjännittävää ja tosi erilaista verrattuna mun aikaisempaan kokemukseen. Mun ainut kosketus media-alaan ja varsinkaan radiotuotantoon on yliopiston teekkareiden Wappuradio, jonne pääsin höpöttämään viime vappuna. Eli käytännössä, kokemus radiosta on olematon. :D

Olkoon tämä kuva todisteena siitä, että joskus elämä tänä lukukautena sisältää jotain muuta kuin koulua tai sään seuraamista! Ilman mun tällaisia ihania naapureita olisin jo burn-outissa tästä työmäärästä. Oikeesti!!! :D

Voi kunpa voisin sanoa, että aika painua unten maille (zzzz...), mutta tietysti pakko jatkaa seuraavan työmaan parissa. Esittelen huomenna tutkimusta aiheesta Intercultural Conflict and Mediation, joka syventyy perusteellisesti konflikteihin majoriteetti- ja minoriteetti -kieliryhmien välillä. Yks mun lemppariaiheista, josta tykkään kuunnella paikallisten kokemuksia, on Kanadan kaksi virallista kieltä sekä etenkin suhteet englantia ja ranskaa puhuvien välillä.
Välihuomiona, British Columbia on täysin englanninkielinen provinssi jossa et kuule ranskaa etkä voi olettaa saavasi palvelua ranskaksi. Silti, oon törmännyt yllättävän moneen joka on saanut peruskoulutuksensa puoliksi ranskaksi tai jonka toinen vanhemmista on ranskankielinen.
Vaikka täällä ei törmää ranskaan muuta kuin virallisissa papereissa sekä luennoilla käsiteltävissä aiheissa, on maan kaksikielisyys silti iso elementti osana kanadalaisuutta ja tulee aina esiin keskusteltaessa Kanadasta maana, kulttuurina tai identiteettitekijänä. Eli mun huomisen esitelmän aihe on kiinnostava, mutta aiheuttaa silti stressiä kun viime tipassa yrittää löytää tärkeitä huomiota tutkimuksesta ja saada kasaan edes jollain lailla ymmärrettävä presentaatio. Löydän taas kerran itseni tästä tilanteesta että kaikki hommat kaatuu päälle. :D

Hyvää yötä ja huomenta! Toivoo Anna