Viikonloppuvireessä

Viikonlopun aloitus kampuksella oli tällä viikolla tavallistakin hauskempi, kun torstai-iltana yliopiston kirjastossa tilan valtasi terapiakoirat "Long night against procrastination" -tapahtuman merkeissä. Terapiakoirat saattaa kuulostaa vähän liioitellulta, vaikka ajattelinkin että siitä tulee hauskaa ajanvietettä. Mutta oikeasti, sana terapia pitää todella paikkaansa, sillä me siliteltiin ja leikittiin koirien kanssa jopa useita tunteja ja kaikki oli superhyvällä tuulella tän erikoisen terapiatuokion jälkeen. Tällä terapiahetkellä oli varmasti stressiä vapauttavia vaikutuksia jokaikiseen! 

Kyseisen tapahtuman aikana oli koirien lisäksi paljon muutakin ohjelmaa sekä tarjottavaa, sekä sekaannusta aiheuttanut "ilmainen tulostaminen." Onnistuin eksymään tulostuspisteelle just pahimpaan kaaosaikaan, kun monet opiskelijat koetti tulostaa kymmenien tai satojen sivujen mittaisia tiedostojaan kerrankin kun oli mahdollisuus tehdä se ilmaiseksi. Määkin toki innostuin ilmaisesta tulostuksesta ja siks jaksoinkin odottaa tunnin kun ylikuumentunutta tulostinta yritettiin korjata siinä kuitenkaan onnistumatta. Tää oli taas opettavainen esimerkki kuinka kaikki pienetkin yksityiskohdat yliopistomaailmassa eroaa Suomesta. Opiskelusta joutuu maksaan ihan järkyttäviä summia, sitten joka lukukausi kuluu satoja tai tuhansia dollareita kirjoihin jotka pakotetaan ostamaan ja joita ei löydy kirjastosta, ja kaiken tän päälle vielä tulostaminen yms kaikki muu mitä voi keksiä, maksaa! (First world problems, tiedän...) 

Koiraterapia ei valitettavasti auttanut mua välttymään flunssalta joka kiertää nähtävästi tän meidän asuntolan jokaikisen kerroksen ja kaikki asukkaat. Pari viimeistä viikkoa tunneilla on ollut opiskelijakato kun niin monet on sairastanut, ja päivittäin on kuullut useamman henkilön valittavan flunssasta. Toivoin viimeiseen saakka, etten tulis kipeeks täällä koska en todellakaan ehtis sairastaa aikataulujen suhteen, enkä halua lähteä sairaana reissun päälle loppuviikosta, enkä halua tulla hulluksi vain syystä että joudun makaamaan omassa pienessä huoneessani kuumeessa. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kipeenä kuten kaikki naapuritkin on ollut viime aikoina. :( 

Yhtä paljon terapiavaikutuksia kuin koirilla, niin on myös mun lempparikahvilla, aiiijjettä!

Juhla-aamiainen Daphnen 20-v synttäripäivän kunniaks!

Aamiaispannereita

 Perjantaina vietettiin Daphnen synttäreitä sekä aamiaisen että illan partyjen merkeissä, mikä olikin taas tervetullutta vaihtelua viikon kouluhommien jälkeen. Kuvassa mun ja Stellan lisäksi muita meidän rakkaita Baker House-ystäviä. Pojat etualalla on Kanadasta ja synttärisankari Daphne Hollannista, sitten loput Australiasta, Etelä-Koreasta, Sveitsistä, Egyptistä ja Ranskasta.

Eräänä päivänä oli tosiaan pahamaineinen laskiaissunnuntai, mikä sai mut pääsemään selville siitä että leipominen tai mikään muukaan uuniin ja jauhoihin liittyvä toiminta ei oo mun erikoisalaa. Arvostan myös yhä enemmän heitä jotka leipoo säännöllisesti, ja kokee sen sekä miellyttäväksi että menestyksekkääksi puuhaksi. Ajattelin ilahduttaa kanssa-asukkeja perinteisillä suomalaisilla laskiaispullilla iloisen laskiaissunnuntain kunniaksi, mutta prosessin karille ajautuminen oli havaittavissa jo siitä hetkestä lähtien kun mää ja Stella vietettiin ikuisuus ruokakaupassa toivottomana aineksia metsästäen. 

Loppuen lopuks poimittiin supermarketin valikoimasta nämä pulla-ainekset!

Valmiit pullat puolikkaina. "Ota kaksi hattua, laita väliin hilloa ja kermavaahtoa, laita sitten yhteen kuten hamppariksi."

Koko seitsemän (7) tunnin leivontatuokion aikana ilmeni useita alkuunpääsemisongelmia, kun ei tietenkään löytynyt sopivia tarvikkeita leipomista varten, enkä uunin edessä tunnin verran seisoskellessani osannut lukea asteita. Ei ihme jos Fahrenheit-asteet näyttävä uuni ei lämpene kun käännän toivomani Celsius-asteet päälle.
Lopulta (kuulemma kananmunasta johtuen!??) pullien paistuessa vain parisen minuuttia, koko huone oli savussa ja jouduin aloittaan kaiken alusta. Tähän väliin toinen tunti odotellessa savun laantumista. ONNEKSI ei aiheutunut palohälytystä kaikkien niiden edellisten jatkoksi, se tästä vaan olis puuttunut. Edes tän savuepisodin jälkeen en päässyt kärryille paistoprosessin asianmukaisesta toteuttamisesta, joten jokaikinen pulla paloi puoleen väliin saakka pikimustaksi. Kuten kuvasta näkyy, leikkasin lopulta toisen puolen pois kaikista pullista ja laskiaispullat tarjoiltiin lopulta hampparipullina mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Stella, Markus ja meidän lempparivalokuvaaja Ty!:)

Matkalla luennolle (tai suurella todennäköisyydellä Tim Hortonsiin)

Tää viikonloppu on kulunut mun osalta tosi rauhallisesti, kun jouduin nyt tän flunssan kouriin. Ulkona on ihan älyttömän masentava keli, harmaata ja vettä sataa edelleen ihan taukoamatta, siis se ei lakkaa luultavasti koskaan tällä menoa. Mikä on kuulemma tavallista täällä. Kuukaudessa voi hyvin olla 29 päivää loputonta sadetta, eikä se silti aiheuta hämmennystä. Onhan Suomessakin loskaista eikä kommentit säästä koskaan oo positiivisia, mutta siellä se ilma sentään VAIHTELEE. Päivässä saattaa sataa, olla satamatta, sataa ja taas hetkeksi olla satamatta. Mutta kun täällä sataa jatkuvasti... Ihmettelen kyllä miten jaksan analysoida ja "overthink" tätä säätä vieläkin kaikkien viikkojen jälkeen, vaikkei mun tarinat tai ajatukset koskaan muutu ja tiedostan ettei tää valittamalla ainakaan parane. 

Ehkä toi säätila ja sen surkeus korostuu täällä keskellä-ei-mitään, jossa ei oo mitään muuta aktiviteettia kuin tää pikku asuntolakommuuni sekä luennot koulussa. Asiaan tulee kuitenkin onneksi (vihdoin!!!) muutos, koska tulevalla viikolla me lähetään isolla porukalla VANCOUVERIIN! Me mennään Vancouver Canucksien peliin torstaina ja jäädään kaupunkiin siitä vielä kahdeksi yöksi. Siitä tulee hauskaa!! Toivon sydämeni pohjasta ettei bussit oo syystä tai toisesta peruttu taas vaihteeks. :D

Hyvää koulu- ja tyäviikkoa suamemmaalle!
Anna