Vaellusretki Buntzen Lakella

Tervehdys! 

Viikot menee hirmu nopeaa vauhtia eteenpäin, joten aika taas koota parhaita hetkiä yksiin kansiin! Tähänastisista retkistä ja vaelluksista ehdottomasti kaikkien suosikki, Buntzen Lake, sulatti meidän retkeilijöiden sydämet niin, että pakko koota siitä parhaat palat yhdeksi kokonaiseksi postaukseksi. Buntzen lake oli meidän perjantaipäivän ohjelma jo vähän aikaa sitten, mutta vieläkin, ja varmaan ikuisesti, tullaan muistamaan häikäisevät maisemat ja harmoninen atmosfääri rantaa pitkin kiertävällä polulla. Korkealle pilviin piirtyvät vuoret peilityyntä vettä vasten tekivät meihin kaikkiin pysähdyttävän vaikutuksen. Mikä tärkeintä, vaikkakin hieman harmillista, ettei henkeäsalpaavaa ja ajankulun seisauttavaa tunnelmaa pysty aistimaan kuvista. Alhaalla kuvasatoa Buntzen lakelta!

Ikimuistoinen lounashetki tällaisella paikalla. Kiitos kuvista kuuluu Ty Loeppkylle!!

Tottakai piti testata kuinka juomakelpoista vettä löytyi purosta.

Kaunis Buntzen Lake tammikuussa.

Kaikki hyvin löydettyä mahtava lounaspaikka!

Silloisena perjantaiaamuna lähdettiin matkaan auto täynnä irtiottoa opiskelusta innoissaan odottavia koululaisia. :D Meitä lähti matkaan siis minä, Georgia, Stella sekä Ty ja Evan jotka on paikallisia ja harrastaa vaellusta ja laskettelua eri paikoissa. Itse asiassa he käy aina mahdollisimman paljon eri paikoissa ja lähtevät usein kokeilemaan jotain uutta, mikä oli meille onni koska päästiin heidän matkaan tutkimaan tätä paikkaa! Ilman heidän opastusta meillä ei olis ollu aavistustakaan että koko paikka (tai muutkaan heidän meille mainitsemat reitit) on edes olemassakaan tai miten sinne edes pääsisi. Tämä reissu oli hyvä osoitus siitä, että Kanadassa ei ole oikeastaan toivoakaan pärjätä ilman autoa. Bussit kyllä kulkevat kaupunkien välillä, mutta kaikki visiitin arvoiset kohteet sijaitsevat todellakin jossain muualla kuin linja-autoasemien kyljessä. Oli siis mahtavaa että Ty ja Evan lähti näyttämään meille mm. tätä paikkaa! Kaikki yllä olevat kuvat on Tyn ottamia, kuten laadusta varmaan huomaa verrattuna muihin kuviin, haha.

Likat superinnoissaan reissun päällä!:)

Ty ja Evan näköalapaikalla

Hauskinta retkiseuraa ikinä! Seuraavia reissuja odotellen!:)

Tässä metsän siimeksessä tuntee olevansa koto-Suomessa!

Mikäli joku onnekas päätyy joskus Vancouveriin tai tänne läheisyyteen, suosittelemme jälleen kerran tätäkin paikkaa, eli Buntzen Lake, lämpimästi! Vancouverin läheisyydestä löytyy paikallisten ja internetin mukaan muutenkin ihan hämmentävän paljon erilaisia upeita vaelluksia, joita mekin koitetaan nähdä niin paljon kuin vain mahdollista. Meidän reissutarinat jatkuu taas pian joten stay tuned!

T. kanadatyylin mukaisesti Simple Plania ja One Republicia yötä myöten fiilistelevä fani-Anna

PS. Viikon kuumin puheenaihe meidän hassunhauskassa asuntolakommuunissa on, kaikkia teini-high school-leffoja mukaillen, tulevana viikonloppuna paikkaansa ottavat pidot, jotka jo ennen olemassa oloaan tunnetaan "most stereotypical college party possible". Tämä tarkoittaa ainakin sitä, että läksyjen parissa ahertaminen on syytä organisoida jollekin muulle päivälle!

Upea LA !!

Seuraavaksi vähän miehistä näkökulmaa. Ei vaan... Nyt palataan  muistelemaan meidän upeeta viikkoa Los Angelesissa!

Meidän jokainen päivä Losissa oli täynnä ohjelmaa ja pääsimmekin näkemään vaikka mitä eri puolia mahtavasta LA:sta. Itselleni on jäänyt päällimmäisenä mieleen hollywood -merkki ja reippailu hollywoodin upeilla lenkkipoluilla, Universal Studios ja ofc Californian upeat rannat. Myös sihgtseeing -retki Beverly Hillsiin oli erittäin ikimuistoinen, vaikkei mitään ollutkaa varaa ostaa... Mutta vielä jonain päivänä shoppailen Rodeo Drivella, sen mä lupaan!!


Harmikseni jouduin lähtee hieman kuumeisena ja flunssaisena reissuun, mutta kahden ekan erittäin helteisen (suomiasteikolla) päivän jälkeen flunssani tuntui olevan jo poissa. Aurinko sekä uudet mielenkiintoiset paikat olivat varmasti syynä tähän! Hollywood ja Griffith Observatory ovat turisteilla erittäin mieluisia paikkoja, sillä kyseisistä paikoista näkee koko LA:n upeat maisemat ja maamerkit sekä elokuva- että viihdeteollisuuden. Universal Studios jäi minulle erittäin hyvin mieleen, koska kyseinen päivä oli täynnä kivoja kokemuksia erilaisissa vuoristoradoissa, stunteissa (waterworld!) ja 4D elokuvissa. Alla on muutamia kuvia meidän viikosta LA:ssa!

Ainut "tähti" joka oli sotkettu Hollywood Walk Of Fame:lla

Mä ja Anna Harry Potter maailmassa

BH

Uutta vuotta juhlimassa!

Kumpi on nukke, Marilyn vai Stella?

Ehkä maailman isoin joulukuusi, tai ainakin vinoin ja överein..

Beverly Hills!!!

Stella innoissaan Universal Studioilla

Anna miettii ekaa blogitekstiä

Stella dataamassa majapaikassa

Terveisin Markus :)

Ihana Vancouver!

Lauantainen päiväretki Vancouveriin kuuluu ehdottomasti tähänastisten lempparipäivien joukkoon! Me lähdettiin isolla joukolla aikaisin aurinkoisena pakkasaamuna kohti Vancouveria, käytiin tsekkaamassa turistikohteita niin paljon kuin yhteen päivään on vain mahdollista saada aikataulutettua, ja palattiin myöhään illalla Abbotsfordiin. Meitä lähti matkaan suhteellisen iso porukka, autolla ja bussilla liikkuen, mukana porukkaa Kanadasta, Australiasta, Ranskasta, Hollannista, Italiasta, Intiasta ja sitten me suomalaiset eli mää, Stella ja Markus. Vaikka me oltiin tietysti haaveiltu kiertoajelusta Vancouverin häikäisevän upeissa maisemissa, ei me oltaisi osattu odottaa niin superhauskaa ja muistorikasta päivää kuin mitä me saatiin kokea. Päivästä tuli lopulta hauskin ikinä!!

Seawall, Stanley park.

Aamun ensimmäinen etappi oli Capilano Suspension Bridge, jossa me kierrettiin alueen puistoa. Kyseinen kuuluisa alue puistoineen, lukuisine siltoineen ja kauniine maisemineen on olennainen turistikohde Vancouverissa, mikä oli havaittavissa väkimäärästä myös kylmänä tammikuisena pakkaspäivänä. Sisäänpääsylipulla pääsi kiertelemään alueella koko päiväksi, mutta muutaman tunnin tallustelun jälkeen kukaan meistä ei enää melkeinpä tuntenut jäätyneitä jalkojaan tai kasvojaan, joten oli aika jatkaa matkaa. Mikäli joskus Vancouveriin päätyy, on syytä ehdottomasti käydä katsastamassa nämä maisemat, jotka ovat juuri niin kanadamaiset mitä etukäteen voisi kuvitella!

Aamun eka etappi Vancouverin pohjoisosassa!

Matkalla Capilano Bridgelle!

Stella, Markus, Curtis, David, Daphne, Georgia, Erika ja Anna

Suosittelen Capilano Bridge kaikille luonnon ystäville! Luonto täällä toki on samankaltaista Suomen luontoon verrattuna. Kaikki on vaan hitusen massiviisempaa täällä, kuten vaikkapa puut on isompia. :D Capilano Bridge Parkissa voi valita useamman eri reitin jota kävelee alueella. Me käveltiin vain pari eri reittiä, mutta ehdittiin silti nähdä hirmu paljon kaikkea erilaista. Tässä ylhäällä ja alhaalla pari kuvaa meidän retkeltä!

Capilano Suspension Bridge Park

Tuntui välillä kuin oltaisiin oltu päiväkodin ryhmäretkellä: jokaisella jäsenellä eri kiinnostuksenkohteet ja taipumus lähteä tsekkaamaan maisemia varmasti eri suunnasta kuin muu porukka!

Päivän toinen etappi oli Stanley Park. Puisto on Vancouverin ensimmäinen ja suurin, ja sitä ei todellakaan ehdi nähdä yhden päivän aikana. Itse asiassa puisto on huono käsite tuollekin valtavalle alueelle, sillä kyse on ennemminkin suuresta lähiöstä, toisin sanoen todella jättimäisestä alueesta. Sielläkin kävelyreittejä ja puistoja on vaikka kuinka paljon. Pyörien vuokraaminen on suosittu tapa kiertää ympäri Stanley Parkia, mutta me skipattiin pyörävuokraus tällä kertaa ja käveltiin vain yhtä näköalareittiä. Stanley Park on suosittu paikallisten keskuudessa treenaamiseen, kuten juoksuun tai pyöräilyyn. Kyllä mielelläni eläisin arkeani tuollaisessa kaupungissa, jossa arkirutiineihin kuuluisi lenkkeily niissä maisemissa! Stanley Parkin tarinasta kerrotaan esimerkiksi täällä:
http://vancouver.ca/parks-recreation-culture/stanley-park-story.aspx.

Niin kova yritys olla kanadalaisia! (Mää sekä Daphne Hollannista)

Meeting the local residents...

Meillä oli lounastauon jälkeen hauskaa törmätessä paikallisiin eläinasukkeihin ( kuva yllä). En oo ikinä nähny tollaisia elävässä elämässä ja ne oli vielä niin ihmisläheisiä että puraisi yhtä meidän porukasta käteenkin. :D Oli huvittavaa katsella niiden omaa pikku showta siellä ihmisjoukossa! Noi pesukarhut näyttää suloisilta mutta on todelliselta luonteeltaan aika katalia ja viekkaita!! 

(Mietin, onkohan noi supikoiria vai haisunäätiä vai pesukarhuja tai whatever mutta kuvottavia ne lopulta oli...)

Seawall, Stanley Park

UFV:n porukka kokonaisuudessaan!!

Stanely Park oli ehdottomasti hienoin kokemus, vaikka me nähtiin siitä vain pienenpieni murto-osa ja suurin osa koko alueesta odottaa tutkimista vielä seuraavina kertoina, niitä odotellessa!! Maisemat Seawall -reitiltä oli mielettömän upeita. Aurinko alkoi kuitenkin laskea ja päivä lähentyä loppuaan, joten jatkettiin matkaa Granville Islandiin. Siellä oli maailman ihanimpia pikkuruisia ruokakojuja ja todella kansainvälinen tunnelma: mini-ruokamarkettien teemat ja tuotteet olivat kirjaimellisesti maailman jokaisesta kolkasta ja tuosta kyseisestä hallista voit löytää epäilemättä minkä tahansa tuotteen mitä tahansa vain etsit! Granville Island on paikka, jonne aiotaan palata ehdottomasti seuraavalla Vancouverin retkellä. :) Se ei ole pelkästään ne ihanat tuoreet herkut, vaan etenkin tunnelma. 

(Kiinnostuneille lisää Granvillesta: http://granvilleisland.com/)

Me tytöt saatiin tuolta "kauppahallista" valtavan inspiraation ainekset kerätä hyviä juustoja ja leipomon tuoreita patonkeja seuraavan päivän leffailtaa varten. Onneksi matkassa mukana oli ranskalainen juustoasiantuntija, joka valitsi meille joka sortin juustot tietysti tuotantoalueen ja maun mukaan! Tästä seuranneen leffaillan ranskalaisine juustoineen ja patonkeineen tuun muistamaan parhaana sunnuntain leffailtana koskaan!!

Kanadalaiset vaahteranlehtijuustokakut, mitäpä muutakaan!

Granvillesta ajettiin enää Vancouver Canucksien kotiareenan ohi katsastamassa, minne me suunnataan ensi kerralla! Me ollaan menossa (taas todella isolla porukalla koska kiinnostuneiden määrä on odotettavasti huima) katsomaan Vancouveriin Canucksien peliä tämän talven aikana, mitä kaikki innoissaan odottavat. Kukaan meistä vaihto-opiskelijoista ei voi palata täältä kunniakkaasti kotiin ilman että olisi käynyt katsomassa yhden aidon jääkiekkopelin!! Odotan muutenkin hirmupaljon seuraavaa Vancouverin-reissua ja kaikkia paikkoja mitä ei vielä ehditty nähdä ja kokea. Mikä IHANA kaupunki!!

Maistiaisia opiskeluelämästä

Hello Finland!!

Vaihtoelämän ekat kaks viikkoa alkaa olla takana ja me ollaan todella nautittu jokaisesta päivästämme täällä! Kaikki on mennyt paremmin mitä edes uskallettiin odottaa tai toivoa. Me viihdytään hyvin kampuksen lämminhenkisessä ja kansainvälisessä asuntolassa, ollaan saatu uusia tuttavia ja mitä luultavimmin elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa, päästy kokemaan ja näkemään tätä meidän uutta kotipaikkaa kampuksen ja kaupungin ulkopuolellakin sekä saatu kurssit käyntiin. Kerronkin tässä jäljempänä juuri OPISKELUelämästä painopisteenä ne kurssit ja opiskelu, sitä kuuluisaa opiskelIJAelämää kaikkine vaellusretkineen ja leffailtoineen hehkutetaankin sitten enemmän muualla sosiaalisessa mediassa... 

Meillä kaikilla kolmella on täällä neljä kurssia, joista jokaisesta pidetään muutaman tunnin luento kerran viikossa. Ei kuulosta kovinkaan vaativalta, eihän? Se kuulostaa varmasti juuri samalta miltä se meidänkin korvaan kuulosti: mahtavaa, vain neljä kurssia joten ehditään hoitamaan ne kunnolla ja silti varmasti tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja näkemään tätä valtavaa maata tämän pikkukaupungin ulkopuoleltakin! Totuus on kuitenkin tavalliseen tapaansa toinen ja se iski todella kovaa vasten meidän ja muidenkin vaihto-opiskelijoiden kasvoja välittömästi kurssien alkaessa.

Leppoisa eka lauantai Abbotsfordissa! Kävelyretki kaupungin laidalle pikkuruiselle järvelle maisemakierrokselle. (Ilman pilviä, siellä OLISI kauniit vuorimaisemat!)

Mil lake, Abbotsford.

Stella, Erika, Mridul ja Anna.

Täällä yliopiston kurssit muistuttavat hyvin paljon meidän yläasteen ja lukion kursseja niin luentojen rakenteeltaan kuin tehtäviltäänkin. Vaikka me kaikki vaihtarit otetaan aika lailla eri kursseja täällä, oon havainnut melkeinpä koko porukan mielipiteet samanlaisiksi kuin mitä itse ajattelen kursseista. Varisnkin Euroopasta ja Australista tulleilla opiskelijoilla kokemukset on aika samanlaisia kuin suomalaisillakin. 

Ensimmäinen ja isoin muutos verrattuna yliopistoelämään Suomessa on läksyt. Siis läksyt, joiden ympärillä kurssit oikeastaan pyörivät. Läksyjä on monenlaisia: esimerkiksi lukuläksyt eli joka luennolle tietyt kappaleet (kirjoista jotka jokaisen on pakko ostaa ja kantaa mukanaan), luennon aiheeseen liittyvien uutisten etsiminen ja niistä esitelmän valmisteleminen, tieteellisen artikkelin tutkiminen ja esitelmän valmisteleminen, esseet, lyhyemmät kirjoitustehtävät, puheen valmisteleminen, ryhmätyöt sekä muut erinäiset tehtävät useimmiten kirjoista. Tottakai kirjoittaessa oppii ja esimerkiksi aiheeseen liittyvien ajankohtaisten uutisten selaaminen on todella tehokas ja toimiva keino oppia ymmärtämään luennolla käsiteltävät asiat relevantissa ja oikeaan elämään littyvässä kontekstissa. Eli kyllä, ymmärrän perimmäisen ajatuksen läksyjen tekemisessä. Mutta täällä, kun edellä mainitut läksyt tulevat yleensä kaikki samalla viikolla ja vielä nelinkertaisena kaikilla neljällä eri luennolla, saattaa myöhäisenä viikonloppuiltana läksyjen kanssa tuskaillessa unohtaa kauniin ajatuksen läksyjen tuottamasta oppimistehosta. 

Meille vaihtareille tehtävien määrä ja opiskelun kontrollointi on aiheuttanut pienehkön akateemisen kulttuurishokin, sillä ainakin oma kokemukseni yliopisto-opiskelusta Suomesta on todella erilainen. Opiskelu on ollut itsenäistä ja vastuu omasta oppimisesta on ollut 99% itsellä. Siksi nyt alussa tuntuu välillä hankalalta selvitä noiden lukuisten tehtävien ja esitelmien kanssa, mutta toki se on hirmu kehittävää myös. Lisäksi, oma lukkari neljällä luennollaan näytti kummallisen tyhjältä alussa, mutta nyt oon valaistunut siitä, että älyttömän iso osa päivistä ja kokonaisista viikonpäivistä menee kotitehtävien parissa. :D Kaikessa on toki puolensa, koska esimerkiksi paikallisten mielestä on hyvä, että lukukauden aikana tulee paljon tehtäviä, jolloin final exams ei vaadi niin kovaa valmistautumista eikä ne myöskään ole ainut osa kurssiarvostelusta.

Mää ekaa kertaa maistamassa intialaista ruokaa, naminam!

Lounas tässä intialaisessa ravintolassa ennen kaupunkikierrosta:)

Meidän ja kukkaroiden PELASTUS!! Täällä me ravattiin ekoina päivinä ostamassa maailman halvimmat ja huonolaatuisimmat kodintarvikkeet sekä koto-Suomeen unohtuneet tavarat. Mikään ei maksa yli dollaria! 

Tän parin viikon kokemuksen perusteella luennoilla on todella nopea tempo, eli ohjaajat on suunnitellut jokaisen luennon täyteen erilaisia tehtäviä ja harjoituksia ja sitten yritetään väkisin pysyä siinä tiukassa aikataulussa yleensä siinä onnistumatta. En oo vielä kohdannut perinteistä luentoluentoa, siis sellaista jolla professori luennoi luennon alusta loppuun tietystä aiheesta ja yleisö vain kuuntelee.

Mua kiinnostaa kanadalainen kulttuuri ja Kanadan asema maailmassa sekä heidän identiteettinsä, joista on ilokseni ollutkin monella kurssilla puhetta. Jääkiekkoon viitataan hyvin usein puhuttaessa identiteetistä tai Kanadasta maana, mikä on hauska huomata kun ajattelee stereotypioita tästä maasta ja kanadalaisista. Muutamia kertoja oon kuullut mielestäni hupaisia piilokommentteja kanadalaisten "rakkaasta naapurikansasta". Meitä opiskelijoita valaistiin eräällä luennolla pitkä tovi aikamme tärkeimmästä ja efektiivisimmästä kommunikointikanavasta Twitteristä ja kehotettiin pikimmiten luomaan oma Twitter-tili, koska onhan se maailman mahtavinta kansakuntaa hallitsevan tahon olennaisin kommunikointikanava.

Mun ottamista kursseista lemppari on tällä hetkellä Public Speaking. Se on jollain lailla myös kaikista kamalinta, enkä oo ennen todellakaan tiennyt että mun kroppa voi ikinä reagoida jännitykseen niin vahvasti kuin tuolla kyseisellä kurssilla. Enkä ole montaa kertaa elämässäni hakeutunut vapaaehtoisesti noin kauas mukavuusalueeltani kuin missä nyt oon jokaisella tuon kurssin luennolla. Suomessa tykkään esiintymisestä niin kauan kuin se tapahtuu suomeksi tai ruotsiksi, mutta täällä ainoana jotain muuta kuin englantia äidinkielenään puhuvana henkilönä puheiden pitäminen julkisesti on toistaiseksi hitusen jänskää. Mutta siksipä olenkin sitä harjoittelemassa ja jo ekan kerran kerran jälkeen oon ison askeleen edempänä!

Mun ja Georgian eka vaellusretki lähti tästä reissusta liikkeelle, ja näitä tulee toivottavasti vielä paaaljon lisää!

 

Kun vaelluksen lähtöpiste on tämä, voi huipulla odottavista näköaloista odottaa jotain AMAZING!

Loput kurssini, eli Mass Communication in Canada, Intercultural Communication sekä International Marketing ovat myös ilostuttaneet mua mielenkiintoisilla aiheillaan. Kaksi ekaksi mainittua keskittyvät todella paljon kanadalaiseen kulttuuriin, mikä on mulle ihan täydellistä, koska siitä haluankin oppia lisää ja mieluiten juuri tällaisessa aidossa ympäristössä. Luennot ovat myös paras tapa oppia oikeasti paikallisilta sekä saada inspiraatiota vapaa-ajalle Kanadan uutisaiheiden ja tapahtumien seuraamiseen. International marketing on taas tähän mennessä ollut todella teoreettista ja muistuttaa kaikista eniten niitä kursseja, mitä oon Suomessa ottanut. Silläkin kurssilla kirjan kappaleita seurataan orjallisesti, vaikka aihe periaatteessa antaisi mahdollisuuden orientoida luennot johonkin muuhun oppimistapaan.

Yksi meidän kaikkien mielipiteet yhdistävä asia on tosiaan nuo tässä blogissakin moneen kertaan mainitut kirjat, jotka jokaisen on pakko hankkia oikeastaan joka ikiselle kurssille. Kirjojen hinta hipoo helposti 200 dollaria. Käytettyjä ei meinaa löytää mistään, ja vaikka löytäisit käytetyn "vain" 100 dollarilla, on sen myyminen mahdotonta kun vietämme täällä vain tämän yhden lukukauden. Omituisinta mielestäni on, että jopa MINUN pitää hankkia kirjat vaikka kurssini käsittelevät suurimmilta osin kommunikaatiota tai esiintymistä. Luennoitsijat painottavat suurta uudistusta, massiivisia käännekohtia ja JATKUVAA MUUTOSTA media- ja kommunikaatiotieteiden alalla. Oma pikkuruinen ajatukseni on, että onko jatkuvia ja jokapäiväisiä suuria muutoksia kohtaavalla alalla kaikista relevantein lähde todellakin kirja? Varsinkaan alalla, jonka kohtaama suurin uudistus tunnetaan nimellä digitalisaatio?

Vaikka kirja olisi se vaadittu uusin painos (eli kallein tämän vuoden painos jota ei löydy kirpparilta), ei se luultavasti pysty vastaamaan nykypäivän median alaan, joka luennoitsijan mukaan on joka päivä erilainen kuin päivä aikaisemmin. Ihmettelen vaan.

Alla kuvia meidän ekalta vaellusretkeltä! Aiiijjettä, kun nautittiin!
Me ollaan tähän mennessä koettu täällä jo vaikka ja mitä joten toivottavasti ehditään taas lähitulevaisuudessa päivittämään Kanada-kuulumisia! Ihanaa viikonloppua, meidän vaihtariporukka lähettää paljon terkkuja!

<3:llä syväjäässä paleleva Anna

Georgia meidän saavuttamalla view pointilla. Aurinko oikeasti lämmitti!!

Näin onnellisena me oltiin meidän ekan superonnistuneen vaelluksen jälkeen!!