Maistiaisia opiskeluelämästä

Hello Finland!!

Vaihtoelämän ekat kaks viikkoa alkaa olla takana ja me ollaan todella nautittu jokaisesta päivästämme täällä! Kaikki on mennyt paremmin mitä edes uskallettiin odottaa tai toivoa. Me viihdytään hyvin kampuksen lämminhenkisessä ja kansainvälisessä asuntolassa, ollaan saatu uusia tuttavia ja mitä luultavimmin elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa, päästy kokemaan ja näkemään tätä meidän uutta kotipaikkaa kampuksen ja kaupungin ulkopuolellakin sekä saatu kurssit käyntiin. Kerronkin tässä jäljempänä juuri OPISKELUelämästä painopisteenä ne kurssit ja opiskelu, sitä kuuluisaa opiskelIJAelämää kaikkine vaellusretkineen ja leffailtoineen hehkutetaankin sitten enemmän muualla sosiaalisessa mediassa... 

Meillä kaikilla kolmella on täällä neljä kurssia, joista jokaisesta pidetään muutaman tunnin luento kerran viikossa. Ei kuulosta kovinkaan vaativalta, eihän? Se kuulostaa varmasti juuri samalta miltä se meidänkin korvaan kuulosti: mahtavaa, vain neljä kurssia joten ehditään hoitamaan ne kunnolla ja silti varmasti tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja näkemään tätä valtavaa maata tämän pikkukaupungin ulkopuoleltakin! Totuus on kuitenkin tavalliseen tapaansa toinen ja se iski todella kovaa vasten meidän ja muidenkin vaihto-opiskelijoiden kasvoja välittömästi kurssien alkaessa.

Leppoisa eka lauantai Abbotsfordissa! Kävelyretki kaupungin laidalle pikkuruiselle järvelle maisemakierrokselle. (Ilman pilviä, siellä OLISI kauniit vuorimaisemat!)

Mil lake, Abbotsford.

Stella, Erika, Mridul ja Anna.

Täällä yliopiston kurssit muistuttavat hyvin paljon meidän yläasteen ja lukion kursseja niin luentojen rakenteeltaan kuin tehtäviltäänkin. Vaikka me kaikki vaihtarit otetaan aika lailla eri kursseja täällä, oon havainnut melkeinpä koko porukan mielipiteet samanlaisiksi kuin mitä itse ajattelen kursseista. Varisnkin Euroopasta ja Australista tulleilla opiskelijoilla kokemukset on aika samanlaisia kuin suomalaisillakin. 

Ensimmäinen ja isoin muutos verrattuna yliopistoelämään Suomessa on läksyt. Siis läksyt, joiden ympärillä kurssit oikeastaan pyörivät. Läksyjä on monenlaisia: esimerkiksi lukuläksyt eli joka luennolle tietyt kappaleet (kirjoista jotka jokaisen on pakko ostaa ja kantaa mukanaan), luennon aiheeseen liittyvien uutisten etsiminen ja niistä esitelmän valmisteleminen, tieteellisen artikkelin tutkiminen ja esitelmän valmisteleminen, esseet, lyhyemmät kirjoitustehtävät, puheen valmisteleminen, ryhmätyöt sekä muut erinäiset tehtävät useimmiten kirjoista. Tottakai kirjoittaessa oppii ja esimerkiksi aiheeseen liittyvien ajankohtaisten uutisten selaaminen on todella tehokas ja toimiva keino oppia ymmärtämään luennolla käsiteltävät asiat relevantissa ja oikeaan elämään littyvässä kontekstissa. Eli kyllä, ymmärrän perimmäisen ajatuksen läksyjen tekemisessä. Mutta täällä, kun edellä mainitut läksyt tulevat yleensä kaikki samalla viikolla ja vielä nelinkertaisena kaikilla neljällä eri luennolla, saattaa myöhäisenä viikonloppuiltana läksyjen kanssa tuskaillessa unohtaa kauniin ajatuksen läksyjen tuottamasta oppimistehosta. 

Meille vaihtareille tehtävien määrä ja opiskelun kontrollointi on aiheuttanut pienehkön akateemisen kulttuurishokin, sillä ainakin oma kokemukseni yliopisto-opiskelusta Suomesta on todella erilainen. Opiskelu on ollut itsenäistä ja vastuu omasta oppimisesta on ollut 99% itsellä. Siksi nyt alussa tuntuu välillä hankalalta selvitä noiden lukuisten tehtävien ja esitelmien kanssa, mutta toki se on hirmu kehittävää myös. Lisäksi, oma lukkari neljällä luennollaan näytti kummallisen tyhjältä alussa, mutta nyt oon valaistunut siitä, että älyttömän iso osa päivistä ja kokonaisista viikonpäivistä menee kotitehtävien parissa. :D Kaikessa on toki puolensa, koska esimerkiksi paikallisten mielestä on hyvä, että lukukauden aikana tulee paljon tehtäviä, jolloin final exams ei vaadi niin kovaa valmistautumista eikä ne myöskään ole ainut osa kurssiarvostelusta.

Mää ekaa kertaa maistamassa intialaista ruokaa, naminam!

Lounas tässä intialaisessa ravintolassa ennen kaupunkikierrosta:)

Meidän ja kukkaroiden PELASTUS!! Täällä me ravattiin ekoina päivinä ostamassa maailman halvimmat ja huonolaatuisimmat kodintarvikkeet sekä koto-Suomeen unohtuneet tavarat. Mikään ei maksa yli dollaria! 

Tän parin viikon kokemuksen perusteella luennoilla on todella nopea tempo, eli ohjaajat on suunnitellut jokaisen luennon täyteen erilaisia tehtäviä ja harjoituksia ja sitten yritetään väkisin pysyä siinä tiukassa aikataulussa yleensä siinä onnistumatta. En oo vielä kohdannut perinteistä luentoluentoa, siis sellaista jolla professori luennoi luennon alusta loppuun tietystä aiheesta ja yleisö vain kuuntelee.

Mua kiinnostaa kanadalainen kulttuuri ja Kanadan asema maailmassa sekä heidän identiteettinsä, joista on ilokseni ollutkin monella kurssilla puhetta. Jääkiekkoon viitataan hyvin usein puhuttaessa identiteetistä tai Kanadasta maana, mikä on hauska huomata kun ajattelee stereotypioita tästä maasta ja kanadalaisista. Muutamia kertoja oon kuullut mielestäni hupaisia piilokommentteja kanadalaisten "rakkaasta naapurikansasta". Meitä opiskelijoita valaistiin eräällä luennolla pitkä tovi aikamme tärkeimmästä ja efektiivisimmästä kommunikointikanavasta Twitteristä ja kehotettiin pikimmiten luomaan oma Twitter-tili, koska onhan se maailman mahtavinta kansakuntaa hallitsevan tahon olennaisin kommunikointikanava.

Mun ottamista kursseista lemppari on tällä hetkellä Public Speaking. Se on jollain lailla myös kaikista kamalinta, enkä oo ennen todellakaan tiennyt että mun kroppa voi ikinä reagoida jännitykseen niin vahvasti kuin tuolla kyseisellä kurssilla. Enkä ole montaa kertaa elämässäni hakeutunut vapaaehtoisesti noin kauas mukavuusalueeltani kuin missä nyt oon jokaisella tuon kurssin luennolla. Suomessa tykkään esiintymisestä niin kauan kuin se tapahtuu suomeksi tai ruotsiksi, mutta täällä ainoana jotain muuta kuin englantia äidinkielenään puhuvana henkilönä puheiden pitäminen julkisesti on toistaiseksi hitusen jänskää. Mutta siksipä olenkin sitä harjoittelemassa ja jo ekan kerran kerran jälkeen oon ison askeleen edempänä!

Mun ja Georgian eka vaellusretki lähti tästä reissusta liikkeelle, ja näitä tulee toivottavasti vielä paaaljon lisää!

 

Kun vaelluksen lähtöpiste on tämä, voi huipulla odottavista näköaloista odottaa jotain AMAZING!

Loput kurssini, eli Mass Communication in Canada, Intercultural Communication sekä International Marketing ovat myös ilostuttaneet mua mielenkiintoisilla aiheillaan. Kaksi ekaksi mainittua keskittyvät todella paljon kanadalaiseen kulttuuriin, mikä on mulle ihan täydellistä, koska siitä haluankin oppia lisää ja mieluiten juuri tällaisessa aidossa ympäristössä. Luennot ovat myös paras tapa oppia oikeasti paikallisilta sekä saada inspiraatiota vapaa-ajalle Kanadan uutisaiheiden ja tapahtumien seuraamiseen. International marketing on taas tähän mennessä ollut todella teoreettista ja muistuttaa kaikista eniten niitä kursseja, mitä oon Suomessa ottanut. Silläkin kurssilla kirjan kappaleita seurataan orjallisesti, vaikka aihe periaatteessa antaisi mahdollisuuden orientoida luennot johonkin muuhun oppimistapaan.

Yksi meidän kaikkien mielipiteet yhdistävä asia on tosiaan nuo tässä blogissakin moneen kertaan mainitut kirjat, jotka jokaisen on pakko hankkia oikeastaan joka ikiselle kurssille. Kirjojen hinta hipoo helposti 200 dollaria. Käytettyjä ei meinaa löytää mistään, ja vaikka löytäisit käytetyn "vain" 100 dollarilla, on sen myyminen mahdotonta kun vietämme täällä vain tämän yhden lukukauden. Omituisinta mielestäni on, että jopa MINUN pitää hankkia kirjat vaikka kurssini käsittelevät suurimmilta osin kommunikaatiota tai esiintymistä. Luennoitsijat painottavat suurta uudistusta, massiivisia käännekohtia ja JATKUVAA MUUTOSTA media- ja kommunikaatiotieteiden alalla. Oma pikkuruinen ajatukseni on, että onko jatkuvia ja jokapäiväisiä suuria muutoksia kohtaavalla alalla kaikista relevantein lähde todellakin kirja? Varsinkaan alalla, jonka kohtaama suurin uudistus tunnetaan nimellä digitalisaatio?

Vaikka kirja olisi se vaadittu uusin painos (eli kallein tämän vuoden painos jota ei löydy kirpparilta), ei se luultavasti pysty vastaamaan nykypäivän median alaan, joka luennoitsijan mukaan on joka päivä erilainen kuin päivä aikaisemmin. Ihmettelen vaan.

Alla kuvia meidän ekalta vaellusretkeltä! Aiiijjettä, kun nautittiin!
Me ollaan tähän mennessä koettu täällä jo vaikka ja mitä joten toivottavasti ehditään taas lähitulevaisuudessa päivittämään Kanada-kuulumisia! Ihanaa viikonloppua, meidän vaihtariporukka lähettää paljon terkkuja!

<3:llä syväjäässä paleleva Anna

Georgia meidän saavuttamalla view pointilla. Aurinko oikeasti lämmitti!!

Näin onnellisena me oltiin meidän ekan superonnistuneen vaelluksen jälkeen!!