Jäähyväiset kommuunille

Viime viikonloppuna oli aika pakata kimpsut ja kampsut pariin matkalaukkuun ja muuttaa pois Baker Housesta, University of the Fraser Valleyn kampusasuntolasta joka on pitänyt meille kattoa pään päällä viimeiset neljä kuukautta. Aivan kuin lukukauden kiireisin final exams -aika ei olisi ollut tarpeeksi hektistä, meidät vielä kehotettiin muuttamaan pois 24 tunnin sisällä viimeisen tentin suorittamisen jälkeen. Suurimmalla osalla moving out osui aika lailla samaan aikaan kuin mullakin eli viime viikonloppuun. 

Loppusiivouksen vois olettaa olevan helpohko case ottaen huomioon meidän huoneiden pikkuruisen koon ja yksinkertaisen varustuksen, sekä vaihtareilla vähäisen omaisuuden määrän. Silti, löysin itseni lisäksi monia muita opiskelijoita etsimässä siivoustarvikkeita ympäri taloa ja kuluttaen tuntikaupalla aikaa hinkatessa pintoja ja pohdiskellessa kuinka tiptop sen minikokoisen kammarin pitää olla läpäistäkseen lopputarkastuksen. Niin, lopputarkastus saattaa päättyä odottamattomiin kymmenien tai satojen dollareiden lisäveloituksiin jotka tulevat todeksi mm. mikäli modeemin johto ei ole seinässä, jokin huoneen kolmesta huonekalusta ei ole oikealla sijainnillaan, ikkuna on auki, siivojat löytävät ilmeisen roskan, tai jos jääkaappia ei ole viety sulatettavaksi alakerran parkkihalliin. Vain yksipuolinen A4 lappu täynnä näitä ohjeita, luulisi opiskelijoiden selviävän tästä urakasta!

Tästä kuvassa löytyy täsämälleen syy siihen miksi tästä kevätlukukaudesta 2017 tuli parasta ja ikimuistoisinta koskaan!<3 (Photo: Anirudh Shangari, kuvassa keskellä edessä)

Hymy on herkässä  vielä tässä vaiheessa, kauan aikaa ennen tenttejä ja jäähyväisiä!

Ylläolevat kuvat Baker Housen Year-end eventistä, kaikki nämä kuvat @ Anirudh Shangari 

Baker House on ollut meille tosiaan koti koko talven ja kevään, ja aina kodista pois muuttaessa tietysti jokin aikakausi elämästä päättyy. Tähän päättyi meidän lukukausi vaihdossa Kanadassa. Tämä koti oli vielä erikoisin ikinä, koti joka jaettiin kahdensadan muun ikätoverin ja opiskelijan kanssa, jotka olivat kotoisin maailman eri kolkista (en osaa edes arvata kuinka monesta eri maasta ja kuinka monen eri kielen edustajaa talosta löytyi).

Kommuunissa asumisen voi ilman muuta luoda itselleen mieluisaksi, ja persoonallisuudesta riippuen asukkaat pystyvät elämään yksityistä elämää minimoiden vuorovaikutuksen naapureiden kanssa. Meidän suomalaisten sekä lähes kaikkien muidenkin vaihtareiden ajasta asuntolassa tuli kuitenkin äärettömän sosiaalinen ja tapahtumarikas, ja me otettiin kaikki mahdollinen irti tilaisuudesta tutustua ihmisiin ja nauttia tästä koto-Suomesta poikkeavasta asumisratkaisusta. Väitän, että kaikki tärkeimmät ystävyyssuhteet on luotu tuolla asuntolakommuunissa sekä suurin osa lukukauden hauskimmista hetkistä liittyy yhdessä vietettyihin iltoihin meidän kotitalossa. Baker House oli siis suurin tekijä siinä, miksi mun vaihtoajasta tuli juuri sellainen mitä se on ollut. (Kenellekään ei oo varmaan jäänyt epäselväksi kuinka great time täällä ollaan vietetty!)

Mää ja yks mahtavimmista Baker House -asukeista, meidän oma Aussie Georgia!<3

Lukukauden eka aurinkoinen päivä joka osoittautui myös viimeiseksi sellaiseksi, tässä vikaa sunnuntaita vietellessä. :(

Meidän edellä mainittu suosikki-Aussie valmisti kaikille Pavlova-kakun, australialaisen jälkkäriherkun!

Lisää todisteita ekasta ja vikasta aurinkoisesta päivästä, kampuksen näkymät on superkauniita silloin kun ne on mahdollista sään puolesta havaita.

Baker Housessa vietetty lukukausi on todiste siitä, että parhaat muistot osoittautuvat parhaiksi vasta sitten, kun niitä jälkikäteen muistelee, vaikka itse tilanne sillä hetkellä ei olisi tuntunut mitenkään kummoiselta. ("Sometimes you will never know the value of a moment until it becomes a memory.")

Nyt kun muistelen meidän tavanomaisia arkipäiviä asuntolassa, en voi olla hymyilemättä. Joka ikinen kerta kun lähdin mun huoneesta tai tulin takaisin kotiin luennoilta, näin jonkun tutun ja sain keskustella päivän tapahtumista tai viikonlopun suunnitelmista. Käytävillä tai yhteisissä tiloissa oli aina joku kenen kanssa jutustella tai viettää aikaa. Kun yritin myöhäisinä iltoina opiskella study roomissa, sinne tuli aina joku "häiritsemään", josta olin niin ärsyyntynyt, mutta silloin meillä oli myös hauskimmat keskustelut mistä tahansa maan ja taivaan väliltä. Study roomissa oli myös aina samat henkilöt, joten siellä hengailustakin tuli eräällä tapaa meidän yhteinen perinne. 
Mulla oli toistuvasti typeriä kysymyksiä mun esseisiin tai englantiin liittyen, mutta keneltä tahansa kysyin apua, kaikki olivat aina valmiita auttamaan vaikka heillä oli omatkin projektinsa menossa. Hengaillessa muiden vaihtareiden kanssa, yritin usein oppia jokusen sanan heidän äidinkielestään, mutten melkein koskaan onnistunut. Ainakin saatiin nauraa paljon. 

Tuun ikuisesti muistamaan mun tän lukukauden tiistait, jolloin mulla oli luennot 8.30 - 22.00. Toi päivä oli aina tosi raskas, lisäksi niiden luentojen välissä osallistuin UFV:n vaihtariohjelmaan, joka oli leppoista toisiin tutustumista ja kulttuurituntemusta mutta joka tapauksessa yhtenä aikatauluna muutenkin hektisen päivän seassa. 
(Tosin mulla oli sitten yksi vapaapäivä viikossa enemmän kuin mulla, joten yritin olla valittamatta liikaa näistä tiistaista, hehheh.) Joka tapauksessa, tän pitkän päivän jälkeen oli maailman parasta palata Baker Houseen, suunnata mun kerroksen common roomiin ja nähdä siellä parhaat ystävät istuskelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Unohdin aina sillä sekunnilla koko pitkän päivän ja kaikki loputtomat esseet ja harjoitukset, kun liityin muiden joukkoon höpöttämään viikonloppuna odottavien illanistujaisten teemapukeutumisesta tai muusta yhtä olennaisesta topicista. 

Maailman ihanimmat ihmiset Sveitsistä ja Etelä-Koreasta! Mää ja Stella ollaan niiiin innoissaan joskus vielä käymässä näiden luona heidän kotimaissaan. :)

Viimeinen ryhmäkuva Baker House asukeista, meidän rakkaan (niin, riippuu keneltä kysyt...) kotitalon edustalla.

Front deskin luukulla

Melanie, jota mulla on nyt jo ikävä!<3

Toivon todella että nää ihanat tyypit tulis moikkaan mua Suomeen tai että mulla olis mahdollisuus tulevaisuudessa matkustaa maailmalle vierailemaan heidän kotimaissaan. Yuukan kotimaa Japani on ehdottomasti mun listalla!!!

Rakennuksena tai varsinkaan kotina Baker house on aika mitäänsanomaton, ja suomalaisen näkökulmasta ehdottomasti ylihinnoiteltu (kallein vuokra mitä oon koskaan maksanut, ja silti puitteet on todella rajalliset). Kaikki päivittäiset askareet, etenkin kaikki ruokaan liittyvät, on hankalaa koska ei ole mitään tarvikkeita eikä huoneissa pysty kokkaamaan. Yhteiskeittiöissä ei ole mitään vikaa, mutta päivästä toiseen tavaroiden raahaaminen sinne ja takas ärsyttää, kun kaikki on tottunut omaan keittiöön jossa tavarat on valmiina. Meille ei myöskään tarjottu MITÄÄN yhteisiä tarvikkeita talon puolesta, ei siis pannuja tai kattiloita tai ruokailuvälineitä tms. Ja koska me vietetiin täällä vain 4 kk, ei me haluttu tuhlata liikaa rahaa omiin tarvikkeisiin. Siitä seurauksena oli se, että aina kun suunnitteli aterioita niin piti ottaa huomioon keittiötarvikkeiden puute. 

Toi annos näyttää järkyttävältä, näen sen, mutta se on vaan perus omppu-puuro-mantelimaito yhdistelmä. Tää kuva on mun vikoilta päiviltä jolloin mulla ei ollut MITÄÄN ruokaa enää jäljellä. Tosin pakko myöntää tältä mun aamupalat näytti aikalailla läpi talven. 

Tässä mun pikkuruinen koppero Baker Housessa. Koppero, todella. Selän takana vain kapoinen sänky. Mutta eipä näitä huoneita taida olla tarkoitettu ajan viettämistä varten, kuten näkyy. 

Huolimatta muutamasta pitkällä juoksulla ärsytystä aiheuttavasta aspektista, tuun silti muistamaan Baker Housen spesiaalina asuinpaikkana ja oon onnellinen että me saatiin mahdollisuus tähän kokemukseen kerran elämässä! Kommuuni ja yhteiselo asuntolassa on jotain, mitä ei pysty sanoilla tai valokuvilla kertomaan. Se yhteenkuuluvuuden tunne ja yksilöllinen fiilis ryhmään kuulumisesta. Sellaiseen ryhmään, joka on ympärillä 24/7. Kokemukset meidän mahtavan porukan kanssa on unohtumattomia ja ainutlaatuisia verrattuna mihinkään muihin kokemuksiin. Raahatessa kapsäkkejä pois kampukselta, kaikki ne ihanat muistot lukukaudelta valtas mielen ja muistelin haikeudella kaikkia niitä äärettömän monia hyviä hetkiä Baker Housessa, Baker Familyn kanssa. Surullista, että tää lukukausi päättyi liian nopsaa. Oon varma että meillä olis ollut vielä niiiin monia hauskoja hetkiä koettavana ja tarinoita jaettavana!
Baker Familya jo nyt ikävöiden,
Anna